Heräiltiin kymmenen aikoihin. Sian toi kahvia. Lähdimme aamupalalle läheiseen ravintolaan, traditional English breakfast: pekonia, kananmunaa, makkaraa, papuja, sieniä, toastia... En ehkä pystyisi syömään sellaista joka aamu, mutta tällä kertaa söin kaikki :)
Aamupalan jälkeen menimme hetkeksi Sianin luokse, ennen kuin lähdimme taksilla Norwichin asemalle. Sieltä hyppäsimme Lauran kanssa junaan, joka vei meidät Nottinghamiin. Matkalla kuuntelimme musiikkia ja nukuimme.
Perillä olimme 14.30. Kävelimme Rachelille. Oli mukava päästä perille. Rachel otti meidät ilolla vastaan. Myös Cayleigh saapui jonkin ajan kuluttua. Aloimme valmistautua iltaa varten.
Tilasimme taksin, koska emme jaksaneet kävellä Rock Cityyn. Siellä oli kaksi lämppäriä, Mallory Knox oli soittamassa kun saavuimme. Ostettiin juomat, otettiin kuvia... Yleisöä oli paljon.
 |
| Vasemmalta: Rachel, Laura, minä, Scotty & Kerry |
 |
| Vasemmalta: Minä, Cayleigh, Julia, Kaye & Laura |
Keikka alkoi. Pepellä oli päässään silinteri. Odotin, että he soittaisivat Speedin' ja niin he soittivat. Tuli taas hypittyä kuin mikäkin hullu. Taisin tirauttaa kyyneleetkin jossain välissä. Keikan jälkeen menin juttelemaan Reckless Loven ääniteknikon, Jannen kanssa ja totesin, että Rock Cityn keikka oli paras näistä kaikista kolmesta, joilla olin ollut. Hän oli samaa mieltä.
Menimme tyttöjen kanssa ulos ottamaan Reckless Loven poikia. Jonkun aikaa odoteltuamme he tulivat. Otimme kuvia ja juttelimme höpöhöpöjuttuja.
Aikamme rupateltuamme Janne kysyi jatkopaikkaa, Salutation Inn. Sinne siis. Pieni paikka, paljon ihmisiä. Ahdasta, kuumaa... Ei loppujen lopuksi haitannut. Pepe, Jalle ja Janne saapuivat paikalle. Tilattiin oluet, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. :)
Oli aika lähteä. Jalkoihin sattui. Menimme syömään läheiseen pikaruokalaan. Tilasin kebab-ranskalaiset valkosipulimajoneesilla. Siihen tuli lisäksi hampurilainen. Tulee ihan vesi kielelle kun ajattelee...
Lähdimme kävelemään Rachelille. Minä ja Cayleigh kävelimme ilman kenkiä Rachelille. Mahtava ilta. Thank you.
___
:: JETTBLACK & Night By Night at Rock City (Rescue Rooms), Nottingham 14.10.2012 ::
Heräsimme kymmenen aikoihin. Lähdimme Sunday Roastille Englannin vanhimpaan pubiin, "Ye Olde trip to Jerusalem". Terveellinen aamupala.
 |
| Yammyyy... |
Masut pullollaan menimme hetkeksi takaisin Rachelin luo ja lähdimme luistelemaan.
Matkalla jäähallille vastaan käveli kaksi mieshenkilöä, kuului: "Moro!". Nauroimme katketaksemme, kun tajusimme ketä he olivat. Jalle ja Pepe!
Luistimet oli painavempia kuin Suomessa. Tarjolla ei ollut kuin kaunokkeja. Katselin huvittuneena muita luistelijoita. Etenivät haparoiden. Itse olen pienestä pitäen osannut luistella. Kaunokit minulla oli jonkun aikaa, mutta siirryin niistä pian tavallisiin luistimiin.
Olin jo kierrosta edellä, kun muut olivat luistelemassa vasta ensimmäistä kierrosta. Luistelimme ehkä noin tunnin ajan. Kun tulimme takaisin Rachelille, joimme teetä ja söimme herkkuvoileipiä.
Lähdimme Rachelilta juomaan yhdet erääseen baariin, jonka nimeä en nyt muista. Jatkoimme siitä sitten Rescue Roomsiin (Rock Cityn alakerta, pienempi kuin edellisen illan keikkapaikka).
Olin tilannut lipun etukäteen, mutta en saanut "normaalia" lippua mukaani, en edes leimaa. Pääsin sisään varausnumeron avulla. Tylsää. Sisälle käveltyämme näin Chrisin (New Generation Superstarsin ex-rumpali) paitamyyntipisteellä. Rynnistin halaamaan häntä. Melkein itkin. Tiesin, että Chris oli EHKÄ tulossa, mutten osannut odottaa sitä oikeasti.
 |
| Chris |
Kävin Lauran kanssa hakemassa oluet ja jatkoimme Chrisin kanssa juttelemista. Hän haki minulle toisen oluen. :) Night By Night soittaa taustalla, mutta en pystynyt keskittymään sen katsomiseen.
Pyörähdän Jettblackin paitamyyntipisteellä hamuamassa pinssejä ja muuta krääsää. Olin jo kaivamassa rahojani, kun mies sanoo: "Don't worry..." ja ojentaa minulle 4 kpl Jettblack pinssejä FOR FREE!
Kun bändi tuli lavalle, juoksin yleisöön suomenlippu kädessäni. En ole koskaan ollut niin innoissani. Ensimmäinen kappale oli "Two Hot Girls". Tottakai menin sekaisin, koska olin toivonut sitä.
Koko keikka oli hurja, heilutin suomenlippua. Osasin kaikki kappaleet. Hivuttauduin keikan puolessa välissä toiseen riviin basisti Tomin puolelle. Minulta loppui kamerasta akku kesken "Prison Of Love":n. Se on yksi parhaimmista kappaleista uudella albumilla.
Keikan jälkeen Chrisin tyttöystävä Rose otti yhteiskuvat minun ja Jettblackin poikien kanssa. Sanoin jokaiselle tämän olleen minun ensimmäinen Jettblack-keikka ja kerroin rakastavani bändiä. Kuvien lisäksi pyysin nimikirjoitukset molempiin levynkansiin.
 |
| Jon |
 |
| Will |
 |
| Matt |
 |
| Tom |
Tapasin uudelleen (Trash Festeissä edellisenä viikonloppuna) myös Night By Nightin kitaristin, Benin. Hän oli iloinen nähdessään minut Englannissa.
Chris ja Rose lähtivät, jäimme tyttöjen kanssa vielä hetkeksi baariin. Matt kutsui meidät takahuoneeseen. Kävelimme Lauran ja Cayleighin kanssa hänen perässään.
Takahuoneessa tapasin kaikki Jettblackin pojat. TV:stä tuli "Snakes on a plane". Kommentoimme sitä huonoksi elokuvaksi. Tom otti meistä kuvia, vahingossa videonkin. Oli tosi mukava jutella bändin poikien kanssa.
En muista kellonaikaa, kun poistuimme takahuoneesta. En ehtinyt hyvästellä poikia. Aloin itkemään hullun lailla, kun menimme samaiseen pikaruokalaan, jossa olimme olleet edellisenä yönä. Laura soitti Jettblackin basistille, Tomille ja antoi puhelimen minulle. Itkin kahta kauheammin, kun sain kyyneleiden takaa sanotuksi ikävöivän heitä.
:: Last days in Nottingham ::
Keikan jälkeinen aamu oli todella hehkeä. Heräiltiin kymmenen aikoihin.Olin nukkunut ehkä 5-6 tuntia ja olin virkeä. Cayleigh lähti ennen meitä.
Rachelin poikaystävä Jonny (soittaa bändissä nimeltä Suicide Tuesday) tuli kotiin kuuden aikoihin. Oli kamala nälkä. Rachel laittoi salaattia, Jonny teki maailman parasta omelettia. Siinä oli sieniä, juustoa ja makkaraa. Chilli darrapäivä meni loistavasti. Katsoimme suklaakakun ääressä Rock Of Ages-elokuvan.
Seuraavana aamuna (tiistaina, päivä ennen lentoa) Rachel nousi ylös aikaisin ja lähti töihin. Nousimme Lauran kanssa kymmeneltä. Jonnykin oli jo lähtenyt. Lauralla tuli kiire töihin. Jäin itse vielä pariksi tunniksi. Söin rauhassa aamupalaa ja katsoin Paavo Pesusientä.
Pakkasin loput tavarani ja lähdin kävelemään kohti Nottinghamin rautatieasemaa. Vedet nousi silmiin, kun ajattelin, mitä kaikkea mahtavaa oli tapahtunut parin päivän sisällä.
Saavuin asemalle. Ostin kahvia ja suklaaleivoksen. Laitoin viestiä AJ:lle (New Generation Superstarsin laulaja Aaron James), että juna menee Leicesterin kautta ja voisin poiketa kaupungilla. Hän luuli sitä vitsiksi. :D Näimme Leicesterin asemalla, AJ tuli autolla. Menimme kahville ja juttelimme kaikesta. Kierrettiin hetki kaupunkia. Käveltiin läpi isojen ostoskeskusten.
Aaron sanoi, että jos olisin ilmoittanut aikaisemmin tulostani, hän olisi voinut ottaa töistä vapaata ja näyttää minulle kaupunkia. Hän heitti minut takaisin asemalle. Oli kaksi minuuttia aikaa ehtiä Stanstediin menevään junaan ja hyvin ehdinkin. Matka meni hitaasti...
Kun saavuin lentokentällä, laitoin Aaronille viestiä, että olin päässyt perille. Laitoin myös porukoille viestiä. Noin 12 tuntia lähtöön aikaa. Asetuin Ryanairin vastaanottotiskin edustalle. Kieristelin lattialla saadakseni hyvän asennon, jotta saisin unen päästä kiinni. Söin välillä eväitä. Nukuttuani hetken heräsin neljän maissa ja huomasin vastaanottotiskin avautuneen. Edessä oli jono ihmisiä jonottamassa lentoaan.
Söin loput evääni, kävin siistiytymässä ja menin itsekin jonottamaan. Sain matkalaukun pois käsistäni ja lähdin turvatarkastukseen. Sen läpi päästyäni menin odottamaan, jotta portti lennolle aukeaisi. Kiertelin taxfree alueen läpi. Harmittelin, koska en voinut ostaa mitään tuliaisia. Kävin hetken tietokoneella päivittämässä tilannetta. Ostin aamupalaksi sandwichin ja mehua.
Gate #44 ilmestyi taululle. Kävelin pikavauhtia, jotta pääsisin ensimmäisten joukossa koneeseen. Ei oikeastaan ollut väliä, koska matkustin yksin. Minua väsytti ja oli edelleen nälkä. Aloin heti nousun jälkeen nukkumaan, vieressäni istuva tyttö torkkui myös.
Olimme perillä klo 12.10 Suomen aikaa. En ehtinyt junaan, soitin äidille tulevani bussilla. Odotin matkalaukkuni ja juoksin Tampereen keskustaan menevään bussiin. Ehdin juuri ja juuri. Soitin Nikelle, juteltiin koko matka aina linja-autoasemalle asti.
Ostin asemalta kahvia ja sämpylän ja hyppäsin Kuopioon menevään bussiin. Oli ihana päästä viimein kotiin. Haikeana muistelen reissua.
___
Olen niin onnellinen siitä, että:
- Lähdin yksin Englantiin
- Minulla on ystäviä, joiden luona yöpyä, joiden kanssa juhlia ja kierrellä kaupunkia
- Sain nähdä kaksi lempibändiä maassa, jonka aksenttia ja ihmisiä rakastan yli kaiken
- Pääsin viimein Nottinghamiin
- Näin Chrisin, koska hän on yksi ihanimmista ihmisistä joita tiedän :)
Kaikki oli sen arvoista. Ikävä jo takaisin...
___
On the road in UK - London & Norwich:
http://kingdomofspeedprincess.blogspot.fi/2012/10/on-road-in-uk-london-norwich.html
sulla on ollu aivan mahtava reissu!(: britit ois kyl unelma lomakohde ;__;
VastaaPoistaEn tiedä nyt oliko tuo enemmän työtä kun lomaa :D
VastaaPoistaSiitä on jo 4 vuotta kun tutustuin ensimmäistä kertaa britteihin. New Generation Superstars ^^ Mainitsinkin pari bändin jäsentä tässä merkinnässä.
Matkustaminen vaatii ennen kaikkea rahaa ja toisekseen aikaa. Jos ulkomaille lähtee niin tottakai myös kielitaitoa tarvitaan, Englannilla pärjää lähes kaikkialla. :)